Teksti: Eriika Lundström & Kimmo Härjämäki Kuvat: Kimmo Härjämäki

"Maatalousympäristön hoidon mahdollisuudet viljelijöille - neuvonnan kehittämisestä lajintuntemukseen" -projekti

Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksellä oli kevään ja kesän aikana käynnissä "Maatalousympäristön hoidon mahdollisuudet viljelijöille - neuvonnan kehittämisestä lajintuntemukseen" -projekti, jonka rahoitti Varsinais-Suomen TE-keskuksen maaseutuosasto.

Projektin aikana neuvottiin viljelijöitä erityisympäristötukien hyödyntämisessä sekä järjestettiin kaksi kasvikurssia.

Ensimmäisellä kurssilla, "Hei nää, heinää", opeteltiin nimensä mukaisesti heiniä ja niiden tunnistamista. Kurssi järjestettiin 12.7.2005 Kuralan Kylämäessä, Turussa ja vetäjäksi saatiin Veli-Pekka Rautiainen Turun yliopistolta. Osanottajia helteisenä päivänä oli parisenkymmentä.

Heinissä on omat haastavat juttunsa, mutta Veli-Pekka Rautiainen osasi innostavasti ja tarpeeksi kansantajuisesti kertoa aiheestaan. Miten erottuvat toisistaan nadat, lauhat, nurmikat jne? Asiat selitettiin niin, että aloittelijakin ymmärsi ja toisaalta pidemmällekin ehtineet saivat varmaan vastauksia kysymyksiinsä. Päivä kului maastossa heiniä tutkien ja keräten. Makoisaa kesäpäivän lounasta syötiin Kylämäen kahvilassa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava; sää oli suosiollinen ja eivät ne heinätkään aivan mahdottomia ole…

"Niittykasvikurssi" järjestettiin Laitilassa Untamalan kylässä 5.8.2005. Aamupäivän ajan kuuntelimme lyhyet alustukset Museoviraston Arkeologiakeskus Untamalassa. Aamupäivällä kuljimme valtakunnallisesti arvokkaalla Untamalan perinnemaisemalla aivan opastuskeskuksen läheisyydessä. Oppaamme, kasvitieteen emeritus professori Sakari Hinneri, kertoi niityllä tuntomerkkejä niittykasveista ja ryhmän kesken keskusteltiin kasvien kansanomaisista nimistä ja käyttötarkoituksista. Kurssi sai myös julkisuutta paikallislehdessä, Laitilan Sanomissa, jossa oli iso juttu aiheesta 12.7.2005.

Puolilta päivin lounastimme Untamalan kylätalo Ventolassa ja iltapäivä jatkoi kasitien toisella puolella olevien hevoslaitumien läheisyydessä. Perusniittykasvit tulivat varmasti kaikille tutuiksi, mutta myös monille täysin uusia tuttavuuksia niityiltä ja kedoilta löytyi. Kauniisti kukkiva nurmilaukka oli monille uusi tuttavuus, samoin harvinaiseksi käynyt pellon laidan rikkakasvi peltokurjennokka. Untamalassa melko yleinen kulttuurikasvi, tummatulikukka, oli myös paikoin intoutunut kukkimaan toistamiseen.

Tunnistuskurssit olivat suosittuja ja päivistä onkin tullut positiivista palautetta. Parhaiten kasvit todellakin oppii paikan päällä, asiantuntevien henkilöiden matkassa. Kasvien tunnistaminen on toisaalta jatkuva prosessi ja usein talven jälkeen onkin päivitettävä taas vaikeasti tunnistettavien "kasviparien/-ryhmien" tuntomerkit. Tätä silmällä pitäen yhdistys tullee jatkossakin järjestämään vastaavanalaisia kursseja. Miten olisi ensi kesänä esimerkiksi merenrantaniittykasvien tunnistuskurssi?