Teksti ja kuvat Kimmo Härjämäki

Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmän kevätretki Varsinais-Suomeen

Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmä suuntasi 14.5.2005 kevätretkellään varsinaissuomalaisiin perinnemaisemiin yhdistyksemme kutsumana. Viikon varrella ennustetuista sadepilvistä ei ollut tietoakaan ja aurinko hemmotteli säteillään 23:a Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmän jäsentä
.

Eduskuntatalolta startattuaan, matkalla kohti maakunnan rajaa, projektikoordinaattori Martina Lindström kertoi taustoja perinne- ja kulttuurimaisemista ja esitteli lyhyesti Uudellamaalla vetämäänsä työllistämisprojektia perinnemaisemien hoidossa. Perniöstä kyytiin hyppäsivät Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen hallituslaiset Iiro Ikonen, Eija Hagelberg ja Kimmo Härjämäki sekä ensimmäisen vierailukohteen nuori isäntä Fredrik von Limburg Stirum.

Matkalla Fredrik kertoi Kosken kartanon tuotantosuunnan - lihakarjantuotannon - taustoja. Saavuttuamme Kosken kartanon maille pysähdyimme tilan uusilla erityistukikohteilla, joilla metsuri olikin parhaillaan raivaamassa vanhoja hakamaita entiseen asuunsa.

Kiipesimme korkealle kalliolle katsomaan peltomaiseman keskellä virtaavaa Kiskonjokea sekä käynnissä olevia raivaustyömaita. Jälki muistutti vielä enemmänkin kuumaisemaa kuin perinnemaisemaa, mutta lähistöllä olevat vastaavanlaiset, kauniina viheriöivät laitumet saivat väen uskomaan, että maisemasta kyllä tulee vielä kaunista. Perinteisen laidunkulttuurin jäljet katoavat nopeasti, mutta niiden palauttaminen on hidasta. Uskoa tavoitteeseen antoikin raivauskohteiden reunoilla kasvavat huomionarvoiset, nykyisin taantuneet perinnemaisemien lajit; keltamatara, mäkikaura, mäkilemmikki ja pikkuruinen kevätkynsimö.

Bussista noustuamme kävelimme kartanon pihalle, jossa yksi Suomen neljästä yksityisomistuksessa sijaitsevasta kirkosta komisti maisemaa vastapäätä päärakennusta .

Mariana ja Franz von Limburg Stirum toivottivat vieraat pihalla lämpimästi tervetulleeksi. Mariana johdatti vieraat kirkkoon ja kertoi siellä kirkon ja samalla koko kartanon historiaa. Tämän jälkeen nautimme aurinkoisen päärakennuksen parvekkeella herkullisen kahvihetken. Kahvittelujen jälkeen Mariana kertoi yleisön pyynnöstä vielä lisää kartanon Hereford-karjasta laitumien laidalla ja kuulimmepa siellä Marianan komeat karjankutsuhuudotkin!

Sitten matkamme jatkui läpi viljavien peltomaisemien kohti seuraavaa etappia - Paimion Askalaa. Matkalla Iiro, Eija ja Kimmo esittelivät Varsinais-Suomessa toteutettuja projekteja lähinnä maaseutuympäristöjen maisemanhoitoon liittyen. Paimioon saavuttuamme mukaamme tuli arkkitehti Viri Teppo-Pärnä, joka johdatteli meitä kohti syvien saviuomien helmeä - Askalankoskea.

Askalassa meitä odotteli biologi Marjukka Kulmala, joka kiivetytti vieraat korkean jokitöyrään päälle ihailemaan vuosisataista laidunmaisemaa.

Laskeuduttuamme töyräältä kuljimme riippusillan kautta Myllärin talolle.Vanhan voimalan porttia raotettiin, jolloin riippusillalta voitiin katsella kuohuvaa koskea. Myllärin talolla Maahisen muki ja mela tarjosi meille kenttälounaaksi Maahisen pataa. Ruoka maistui aurinkoisella pihamaalla hyvin nuotion rätistessä vierellä. Nokipannukahveja odotellessa paikalliset nuoret artistit soittivat sovittamiaan musiikkikappaleita.

Kun maahisruuan valmistelijat käristivät nuotiolla "kääkkiäisiä" Marjukka Kulmala esitteli vielä läheisellä rinteellä kasvavia lukuisia kulttuurikasveja: mäkimeiramia on aikoinaan käytetty mausteeksi ja tummatulikukan siemeniä kalojen tainnuttamiseen sekä soihduiksi. Monta muutkina tarinaa jäi kuulijoiden mieleen.

Rinteellä kukkivat kauniina kevätesikot ja vähän rehevämmillä kohdilla keltavuokot.Innokkaimmat kasviharrastajat löysivät laidunnetulta lohkolta uhanalaisen kevätsaran, jota sitten zoomailtiin kilpaa mitä ihmeellisimmissä kuvausasennoissa.

Aika oli kulunut kuin siivillä ja ilmapiiri tuntui rauhalliselta. Aurinkoinen sää ja kaunis maisema saavat tutkitustikin ihmiset unohtamaan stressaantuneet ajatukset. Nokipannukahveet ja kääkkiäispullat nautittuamme olikin aika saattaa vieraat bussiin ja takaisin matkalle kohti Helsinkiä.

Ilmojenhaltijoiden suosio ja heräilevän kevään värit, tekivät retkestä onnistuneen järjestäjienkin mielestä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmälle, joka antoi meille mahdollisuuden esitellä, mitä kaikkea kaunista kulttuurimaisemaa varsinaissuomalaiset jokivarret notkojensa uomaan kätkevät.

 

Lisää kuvia retkeltä