Teksti ja kuvat Hanna-Leena Henttinen

 

INIÖN SALMIS 19.-21.5.2006

Jos, ja kun, minulta joskus kysytään, missä olin, kun Suomi voitti Euroviisut, muistan sen kyllä varmasti. Heräsin tuohon viestiin naisjoukkion täyttämässä armeijan puolijoukkueteltassa tutistuani yön huterassa sekunda-makuupussissani (Helvetin jäätymisellä saattoi tosin myös olla osuutta asiaan..). Mistä siis oikein oli kysymys?

Aurinkoisena perjantaipäivänä starttasi Näsbystä Jukka Sirkiän ohjaama Metsähallituksen vene kohti Iniön Salmiksen saarta mukanaan 14 reipasta naista. Mukaan ilmoittautuneet miehet jänistivät.

Salmiksessa oli tarkoitus siivota talkoovoimin lehdesniittyä, nauttia mukavasta seurasta ja jo etukäteen yletöntä suitsutusta saaneesta Helinä Paajolahden leiriruuasta. Tällä leirillä oli mukana niin konkareita kuin ensikertalaisiakin. Paljon leirejä kierrelleet kertoilivat auliisti kokemuksistaan.

Tuskinpa tämä jää itsellenikään viimeiseksi kerraksi. Sen verran mukava tapa leirille osallistuminen on tutustua kohteisiin, joihin ei ehkä muuten pääsisi.

Ensimmäisenä työnä oli saada kaksi puolijoukkuetelttaa pystyyn, mikä kävikin varsin sukkelasti. Sen jälkeen koko viikonlopun ajan keskeisin työ olikin oksien kokoaminen kahdelta niityltä.

Edellisen kesän hieman lyhyeksi jääneen laidunnuksen jälkeen heinittymään päässeet niityt on tarkoitus niittää koneellisesti myöhemmin kesällä, jolloin maahan raivauksen jäljiltä jääneet ja puista talven aikana tippuneet oksat ja risut tuottavat harmia.

Osa joukosta jatkoi siivousta haravoimalla pienempää puujätettä, jota oli syntynyt, kun kantoja oli aiemman raivauksen yhteydessä silputtu. Oksista, risuista ja haravoiduista lehdistä koottiin kuulemma leireilyhistorian komeimmat kasat. Valitettavasti emme päässeet tällä kertaa polttopuuhiin, koska metsäpalovaroitus oli voimassa.

Taistelimme myös puutarhasaksin niitylle levittäytyneitä ruusuja vastaan.
Työtämme tahditti käen hetkittäin vallan raivokas kukunta. Niityn vierustoilla pähkinäpensaiden juurilla näin varmasti enemmän valkovuokkoja kuin koko tähänastisen elämäni aikana olen yhteensä nähnyt; niitä kasvoi siellä aivan yhtenäisenä mattona.

Viikonloppu kului leireillessä sukkelasti ja pian olikin jo paluumatkan aika. Aurinkokin alkoi varovasti pilkottaa, kun pakkasimme venettä. Koko leirin ajan sää oli ollut varsin epävakainen; juuri kun leiriläinen sai sadevaatteet päälle, sade taukosi ja kun hän tuskaisena vaihtoi kevyempää vaatetta ylle, alkoi tasan varmasti ripsottaa hiljalleen vettä.

Porukkamme oli kuitenkin valoisalla tuulella, jos ei muuten, niin aamulla kuultujen hyvien uutisten johdosta.