Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen Kaakkois-Viron mökkiretki tehtiin 30.4.-3.5.2009. Pidennetyn viikonlopun vuoksi ehdimme niin retkeilemään koko pitkän vappupäivän kuin puuhaamaan vielä pihallakin lauantaina. Paikalla oltiin kolmen autokunnan ja 14 henkilön voimalla. Sääkin oli mitä mainioin - aurinko paistoi koko ajan. Päivisin oli parhaimmillaan 23 astetta, mutta öisin oli jopa pakkasta.

Pihapiirin lähistöllä oli mukava kuunnella luonnon ääniä. Äänessä olivat lukuisat kevätlaulajat, tiltaltti, pajulintu, peippo jne. Iltaisin kuului lehtopöllön huhuilua ja aamulla käet kukkuivat kilpaa.

Vappupäivän retkelle lähdimme jo aamusta. Ensin kävimme Piusan hiekkakuopilla ja läheisellä radanvarsikedolla. Lapset kirmasivat suuressa sepelikasassa ja biologisesti orientoituneet henkilöt konttasivat pitkin ketoa. Iiro bongasi harvinaisen helmihopeatäplän, josta saatiin myös hyviä kuvia. Piusasta matka jatkui kohti Vana-Vastseliinan linnanraunioita. Matkalla pysähdyimme kuitenkin myös uuden "vaatetornin" kohdalla, josta avautui upeat näköalat Kaakkois-Viron kumpuileviin maisemiin.

Ensimmäinen kohde oli Piusa radanvarren keto

Puoliltapäivin saavuimme Vana-Vastseliinan linnanraunioille. Jokivarret (jonne en ketokonttamiseltani ehtinyt) olivat täydessä kukassa. Mukulaleinikit, kevätlehtoleinikit ja keltavuokot hohtivat keltaisina. Raunioiden ketokumpareilta löytyi monta mielenkiintoista kasvia: katkeralinnunruoho, ketonukki, keltakynsimö, mäkiarho, kevätsara, hentokiurunkannus, lehtosinijuuri ja paljon muuta.

Vastseliinan pikavisiitin jälkeen suuntasimme vauhdikkaasti kohti Mõnisten kuntaa, jossa meitä odottivat Priit Voolaid ja Jan Ruukel sekä Tallinnasta saapunut perinnemaisema-asiantuntija Silver Visnapuu. Ensiksi vierailtiin heinäkurpan kotimaisemissa Mustjõen tulvaniityllä ja keskustelimme alueiden hoidosta. Sitten suuntasimme Koivan hienolle Natura-alueelle. Koivajokivarsi mutkittelee aivan Latvian rajalla ja läheisestä näkötornista avautuivatkin upeat näköalat pitkälle Latvian puolelle. 900 hehtaarin hoidettu tulvaniitty orastavassa kevätvehreydessään oli kyllä henkeäsalpaava näky!

 

Iltapäivällä matka jatkui vielä paikallisen karjankasvattajan maille, joka myös hoitaa 170 päistä karjaansa n. 200 hehtaarin Natura-alueella Antslan kaupungin eteläpuolella. Paikan päällä saimme kauniiden maisemien nauttimisen lisäksi tuhdin infopaketin Viron perinnemaisemien hoidosta ja niihin suunnatuista tuista sekä samoista ongelmista, kuten byrokratiasta kuin koti-Suomessakin.

Sitten kello olikin jo melkein 19 ja oli aika palata takaisin mökille, laittaa ruokaa, siivota mm. saunaa jne.

Lauantaipäivä olikin pihapäivä. Reipas retkiporukkamme rapsutteli pihaa, raivasi puutarhaa ja kasasi heiniä ja raivausjätteitä suureksi kasaksi odottamaan syksyn polttotalkoita. Iltapäivällä suorastaan kuumassa auringonpaisteessa teimme koko porukalla wokkia pihalla ja paistoimme muurinpohjalettuja. Helkan ja Mikon lämmittämään savusaunaan pääsimme vielä illalla mukavasti valoisaan aikaan ja lähes koko jengi kävi
heittämässä talviturkkinsa vuolaasti virranneeseen Võhandujokeen.

Sunnuntai olikin sitten matkapäivä kohti kotia. Osa porukasta suuntasi Tarton kautta Tallinnaan. Reissu oli mieleenpainuva ja monet, allekirjoittanut mukaan lukien, olisi voinut jäädä Pääsnan kauniisiin maisemiin pitemmäksikin ajaksi!

Lämmin kiitos koko popppoolle - olipa taas kerran mukava retki!

Lisää kuvia voit käydä katselemassa -> täällä