Koska
niittyjä ei varsinaisesti hoidettu, oli niiden tuotto
monesti suhteellisen alhainen. Tämän vuoksi
karjalle jouduttiin hankkimaan lisäravintoa mm. puiden
lehdeksistä. Lehdesmetsät olivatkin vanhakantaisen
maanviljelyksen aikaan niittyjen jälkeen tärkein
karjan rehun tuottaja. Erityisesti lampaita ruokittiin
lehdeksillä: yhtä lammasta kohti katsottiin
tarvittavan noin 100 kerppua talveksi. Lehdekset tehtiin
heti niiton jälkeen heinäkuun lopulla. Puita
myös latvottiin tarkoituksellisesti, jotta lehdessato
olisi ollut mahdollisimman hyvä. Tämä muokkasi
puut matalakasvuisiksi ja runsaslatvuksisiksi.
Lehdesmetsät
saatettiin jakaa osiin joita hyödynnettiin 8-10 vuoden
välein. Lehdestämisen myötä syntyi
aivan omaleimainen metsämaisema, jota kutsutaan lehdesniityksi.
Puusto ja pensaikko lehdesniityillä on raivattu niin
aukkoiseksi, että puiden välit on voitu mahdollisimman
tarkkaan niittää. Niiton jälkeen niitä
on usein laidunnettu vielä loppukesällä
