Koska niittyjä ei varsinaisesti
hoidettu, oli niiden tuotto monesti suhteellisen alhainen. Tämän
vuoksi karjalle jouduttiin hankkimaan lisäravintoa mm.
puiden lehdeksistä. Lehdesmetsät olivatkin vanhakantaisen
maanviljelyksen aikaan niittyjen jälkeen tärkein karjan
rehun tuottaja. Erityisesti lampaita ruokittiin lehdeksillä:
yhtä lammasta kohti katsottiin tarvittavan noin 100 kerppua
talveksi. Lehdekset tehtiin heti niiton jälkeen heinäkuun
lopulla. Puita myös latvottiin tarkoituksellisesti, jotta
lehdessato olisi ollut mahdollisimman hyvä. Tämä
muokkasi puut matalakasvuisiksi ja runsaslatvuksisiksi.
Lehdesmetsät saatettiin
jakaa osiin joita hyödynnettiin 8-10 vuoden välein.
Lehdestämisen myötä syntyi aivan omaleimainen
metsämaisema, jota kutsutaan lehdesniityksi. Puusto ja
pensaikko lehdesniityillä on raivattu niin aukkoiseksi,
että puiden välit on voitu mahdollisimman tarkkaan
niittää. Niiton jälkeen niitä on usein laidunnettu
vielä loppukesällä.
