Interreg IIIA -Kansankulttuurit kohtaavat
Kansankulttuurit kohtasivat Saaressa !

Ryhmä varsinaissuomalaisia kansankulttuurin taitajia ja taiteilijoita osallistui Viron Saarenmaalla järjestettyyn seminaariin ja festivaaliin 16-18.4.2004. Paikalle lähtivät Kansankulttuurit kohtaavat -hankkeen projektikoordinaattori Arto Tuomisen pyynnöstä Varsinais-Suomesta puureliefien ja betonipatsaiden marttilalainen tekijä Arto Ali-Eskola, paimiolainen moottorisahataiteilija Väinö Oja, loimaalainen kaksirivisen soittaja vuohi- ja lammaspaimen Kalevi Kari, Somero -seuraa edustanut parivaljakko Eero Älli ja Juhani Talonen sekä oppaaksi ja kuljettajaksi allekirjoittanut.

Paljon ei reissussa päästy puhkaamaan eli lepäilemään: aloituspäivänä pitkän matkan jälkeen osallistuimme suoraan päivällisille ja välittömästi sen jälkeen seminaariin sekä tanssi- ja laulufestivaaliin Kuressaaren Mere -hotellissa. Mielenkiintoisessa seminaarissa kulttuuriantropologi Argo Moor pohti filosofisesti ihmisten henkistä vieraantumista vanhasta perinnekulttuurista ja sidosryhmistään, sekä arvioi nykyistä ja vanhaa elämisen myyttiä ja ihmisen yksinäisyyttä. Angela Naeris kertoi turismiin ja ruoan tarjoamiseen liittyvistä ongelmista EU:n tulevien vaatimusten puristuksessa. Raul Salumäe kertasi Saaren kulttuurihistoriaa ja kulttuurin syntymisen vaiheita. Lisäksi Õile Aavik kertoi Saaren ruokaperinteestä.

Iltafestivaaliin eli Simmaniin oli Viron Phare -projektin Rahvakultturid kohtuvad -hankkeen vetäjä Anne Ojalo kutsunut kansantanssitaiteilijoita Pärnun Audrusta, Hiidenmaalta ja Saarenmaalta. Tanssitaidetta Suomesta edusti itse Arto Tuominen ja kaksirivistä kävi vetelemässä alan vanha Suomen mestari - laulava kulkuri Kalevi Kari. Kyseessä olikin neljän kansan eli saarelaisten, hiideläisten, pärnulaisten ja suomalaisten kohtaaminen. Ohjelmassa oli runsaasti erilaisia vanhoja yhteistansseja sekä vaikkapa puukapulan vetoa suomalaisten ja virolaisten välillä.

Lauantaiaamupäivänä Leena Sirel ja Paul Tohv esittelivät lammas- ja katajatuotteita. Villan värjäystä esiteltiin perinnelammastilalla Tehumardin lähellä, samoin kuin mm. huovuttamisen työvaiheita. Paikalla vinkui myös vanha virolainen perinnesoitin säkkipilli, jota puhalsi Kansankultuurid kohtuvad -hankkeen kartoittaja Helen Kõmmus. Seuraavaksi tutustuttiin Saarenmaan Kihelkonnan koulun puutyöluokkaan ja sen opettajaan, joka esitteli puukäsitöitään. Hyvin oli katajat ja kriikunapuut taipuneet erilaisiksi hämähäkeiksi, linnuiksi, hyönteisiksi, pähkinänsärkijöiksi, leluiksi, suolasirottimiksi ja jopa puukravatiksi ! Myöhemmin iltapäivällä tutustuttiin Sandlassa Saaren maatalousnaisten kommunisminjälkeiseen perinneruokien elvyttämistoimintaan sekä lisäksi haitarinsoittoa ja lammasvillan karstausta ja kehräystä esitteli rehevästi Niina Kaju, mutta näitä en itse enää nähnyt, koska lähdimme Kalevi Karin kanssa Viron perinnemaisemayhdistyksen talkoisiin Muhun Aljavaan.

Viron perinnemaisemayhdistyksen (Eesti Pärandkoosluste Kaitse Ühing) presidentti Kadri Tali otti meidät vastaan ja esitteli alueen hoitoa ja lajistoa. Paikalla oli noin 70 jäsentä ja muuta innokasta eri puolilta Viroa: ryhmä raivasi katajia moottorisahalla ja raivaussahalla sekä haravoi kuloheinää pois harvinaisten orkideakasvien (miekkavalkku, palokämmekkä, ruusukekämmekkä) kasvupaikoilta. Viron perinnemaisemayhdistys lupasi lähettää kaksi niittäjää Suomen Häntälä-Talvisillan niittokilpailuihin 10.7.2004. Illalla Nautsen kylän illanvieton aikana Bert Holm esitti videodokumenttinsa myrkyllisestä Kaukasian jättiputkesta, joka on jo ottanut habitaatit valtaansa suurilla alueilla Etelä-Virossa - uhka on tiedostettu myös Suomessa. Saimme Nautsessa saman huoneen Eesti Loodusen päätoimittajan Toomas Kukkin kanssa, keskustelimme mm. virolaisten alvareiden mahdollisesta esittelystä laajemmin kyseisessä lehdessä. Illalla oli sauna ja Kari säesti virolaiset luonnontieteilijät tanssiin mm. Iitin Tiltun tahdissa.

Seuraavana päivänä kävin vielä näyttämässä kotimatkalla Kaalin meteoriittikraaterin ja vanhan riihitupamiljöön ruokokattoineen Muhun saaren Mälan kylässä. Villisiat olivat huolehtineet pellon ja pihan toukotöistä. Myös kattohaikarat olivat juuri saapuneet ja iso ryhmä otti yläpuolellamme kierroksia ennen hajaantumistaan pesilleen, jotka ovat pääasiassa mantereen puolella. Niin oli matka pulkassa ja lähdimme mekin omiin pesiimme munimaan uusia mielenkiintoisia kulttuurikokemuksia, joita voisimme viettää veljeskansamme parissa.

Iiro Ikonen
20.4.2004