TEKSTI JA KUVAT: Kimmo Härjämäki

Logokasvin tarina:

Salaperäiset noidanlukot

Yhdistystä perustettaessa valitsimme logoksi ketonoidanlukon figuurin. Muinoin ketonoidanlukolla on ollut monenlaisia merkityksiä. On kuviteltu, että sen taianomainen avaimenmuoto pystyy avaamaan kaikki lukot. Käytännönläheisemmän symbolin logokasvista saa kun, tietää miten harvinaisia kaikki noidanlukkolajimme ovat.

Myös yhdistyksen tarkoitusperiä kasvi kuvaa hyvin, tarkoituksenamme on edistää juuri mm. ympäristöjen tilaa joilla noidanlukkokin viihtyy - perinteisiä laidunalueita ja niittyjä.

Logona oleva ketonoidanlukko on tunnettu Elias Lönnrotin 1866 Flora Fennicassa nimellä "mäkeinen noidanlukko".

Nuoren noidanlukon lehden fertiilissä osassa itiöt odottavat vielä kasvuaan tiiviissä paketissa

Noidanlukkojen määrä vaihtelee vuosittain runsaasti. Kuivina kesinä saattaa olla, ettei kasvi tee yhtään maanpäällistä lehteä runsaallakaan esiintymisalueellaan. On todettu, että varsinkin alkukesän sateisuus vaikuttaa positiivisesti noidanlukkojen esiintymisrunsauteen.

Noidanlukoilta puuttuu kasvullinen lisääntyminen. Kasvin juuri on hyvin pieni ja siinä elää mykorritsa. Juuresta / sporofyytinomaisesta kasvin alusta kasvaa yksi lehti. Siis koko näkemämme maanpäällinen osa on yhtä lehteä!!! Lehti jaetaan lehtiosaan, joka on steriili ja itiöosaan joka fertiilinä kasvinosana tuottaa itiöitä.

Heimolaiset

Noidanlukot kuuluvat käärmeenkielikasvien Ophioglossaceae-heimoon. Noidanlukkojen sukunimi puolestaan on Botrychium. Nimi on peräisin kreikan kielen sanasta `botrus`, jolla tarkoitetaan viinirypälettä. Assosiaatio onkin aivan oikea - kukinnon muodostava fertiilinen itiöpesäke muistuttaakin pienen pientä viinirypäleterttua.

Myös sanikkaiskasveihin lukeutuva käärmeenkieli kuuluu Ophioglossaceae-heimoon ja sen sukunimikin viittaa tähän: Ophioglossum. Käärmeenkieli on yleinen vain merenrantannoilla. Se viihtyy erinomaisesti matalaksi laidunnetuilla rantaniityillä, tallatuilla rannoilla ja jäiden hiertämillä matalakasvuisilla rantavyöhykkeillä.

Varsinais-Suomessa käärmeenkieltä näkee monin paikoin mm. Särkisalon saarien rannoilla tai vaikkapa Ruissalon uusilla nautalaitumilla. Saaristossa kannattaa myös könytä tallattuja, paikoin kivisiäkin rantoja, joilta tätä veikeää kasvia voi hyvinkin löytää.

Noidanlukot maailmalla

Maailmalla noidanlukkoja on yhteensä 55 lajia ja ne elävät pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla ja nimenomaan viileillä-lauhkeilla ilmastoalueilla. Yksinomaan Pohjois-Amerikassa elää noin 30 noidanlukkolajia. Suomessa noidanlukkokasvilajeja tavataan yhteensä seitsemän. Levinneisyyskarttojen perusteella kaikkia seitsemää lajia tavataan myös toiminta-alueellamme Varsinais-Suomessa.

Maankäytön muutoksien myötä noidanlukot ovat käyneet koko ajan yhä harvinaisemmiksi. Nykyisin seitsemästä noidanlukkolajista viisi kuuluu johonkin uhanalaisluokkaan ja kaksi on luokiteltu silmälläpidettävän taantuneiksi.

Taulukko 1. Suomen noidanlukot ja niiden uhanalaisuus.

Laji /Suomenkielinen nimi / Uhanalaisuusluokka

B. lunaria/ ketonoidanlukko/ silmälläpidettävä (St)

B. multifidum/ ahonoidanlukko/silmälläpidettävä (St)

B. boreale/ pohjannoidanlukko/ vaarantunut (Vu)

B. lanceolatum/ suikeanoidanlukko/ vaarantunut (Vu)

B. matricariifolium/ saunionoidanlukko/ vaarantunut (Vu)

B. virginianum/ lehtonoidanlukko/ erittäin uhanalainen (En)

B. simplex/ pikkunoidanlukko/ erittäin uhanalainen (En)

Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria)

Ketonoidanlukon tunnistaa parhaiten kauniista puolikuunmuotoisista lehdyköistä. Kuuhun viittaa myös latinankielinen etunimikin `lunaria`. Ketonoidanlukko on pieni, yleisesti noin 10 cm pituinen. Vain harvoin kosteilla varjoisilla kasvupaikoilla kasvi kasvaa jopa 20 cm:ksi. Logokasviimme voi tutustua siellä täällä ympäri Varsinais-Suomen. Varmimmat kasvupaikat löytyvät saaristosta, mutta havaintoja on Varsinais-Suomesta niin Vakka-Suomesta kuin Salon seudultakin. Kannattaa siis heittäytyä kontalleen matalakasvuisessa rinteessä, jossa viihtyvät ahopukinjuuri, huopakeltano ym. ketokasvit.

Lähteet ja lisää luettavaa noidanlukoista:

Kalliovirta, M. 2004: Onnistunut noidanlukkojen etsintäkuulutus - yhteenveto sateisen kesän 2004 havainnoista. Lutukka 4/2004 ss. 103-104.

Mesipuu, M. ja Kurbel, R 2004: Võtmeheinad, 40 s., Tallinn.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T., ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Den Virtuella Floran: http://linnaeus.nrm.se/flora/welcome.html

Kokeile myös "googlettamalla" hakusanoilla Botrychium ja edelleen alalajien nimillä niin löydät hienoja kuvia ja tarinoita kasvista.